Asiaan perehtymätön ei ehkä ymmärrä, että maaperä on metsille kaiken alku ja loppu. Maaperä on avainasemassa metsien kasvussa ja maapallon ilmastonmuutoksen torjunnassa; se tarjoaa siemenille ravinteita itämiseen ja vakaat olosuhteet kasvulle, imee orgaanisen kasviaineksen itseensä ja varastoi kuolleista kasveista vapautuvan hiilen.
Maaperän muokkauksen rooli metsätaloudessa
Kun ajatellaan metsien tuottavuutta ja kaupallista metsätaloutta, niin maaperän laatu ja sen muokkaus ovat merkittävässä asemassa. Kaikki maaperä ei ole kuitenkaan samanarvoista. Ympäristö eli vesiolosuhteet, mineraalirakenne ja maaperäeliöstö muokkaavat maaperän koostumusta ja vaikuttavat muokkausmenetelmiin. Metsäasiantuntijat valitsevat maaperän muokkausmenetelmän (kuten äestäminen, laikkumätästys, arpeuttaminen ja kyntäminen) maaperätyypin ja valitun metsänuudistamismenetelmän mukaan, jotta uusi puusukupolvi saisi mahdollisimman hyvän alun.
Esimerkiksi Uruguayssa UPM:llä on hallussaan noin 300 000 hehtaaria maata, josta noin 60 % on eukalyptusviljelmää ja loput viljelemätöntä maata ja luonnonmetsiä. ”Uruguayssa puuviljelmät on perustettu hallituksen määräyksen mukaisesti pääasiassa ’ensisijaiselle metsämaaperälle’”, kertoo UPM Uruguayn teknologiakehityksen suunnittelupäällikkö Ricardo Methol. ”Nämä alueet ovat erityisen hedelmättömiä, mikä tarkoittaa, että ne eivät ole kovin tuottavia perinteisessä maankäytössä, kuten maataloudessa ja karjan laiduntamisalueina, mutta puuviljelmäkäytössä ne ovat varsin tuottavia.”
Methol selittää, että maanmuokkaus metsän istuttamista ja uudelleenmetsittämistä varten ovat prosesseina hyvin samanlaisia, mutta niillä on yksi ratkaiseva ero. ”Uuden maa-alueen maaperän muokkauksessa käytämme juuri siihen tarkoitukseen kehitettyä auraa. Se muokkaa maaperää ja tekee uriin pieniä mättäitä taimia varten. Korjuu tehdään kymmenen vuoden välein ja sen jälkeen on vuorossa uudelleenmetsitys. Sen kannalta on erittäin tärkeää säilyttää kaikki puun kuoret, oksat ja lehdet, jotta ravinteet saadaan kierrätettyä. Siksi olemme kehittäneet koneen, joka leikkaa kaiken hakkuutähteen ja laittaa sen sivuun.”
UPM:n Uruguayn eukalyptusviljelmillä maaperä valmistellaan huolella istutuksia ja uudelleenmetsittämistä varten.
Kuva: UPM
Metsien maaperä toimii hiilinieluna
Orgaanisen jätteen säilyttäminen on myös ratkaisevan tärkeää metsämaiden ”hiilivarastojen” kannalta. Columbian yliopiston mukaan maapallon maaperä sisältää noin 2 500 gigatonnia hiiltä, mikä on neljä kertaa enemmän kuin elävien kasvien ja eläinten varastoima hiili. Kun otetaan huomioon, että kolmannes maapallon pinta-alasta on metsää, kaikilla metsämaiden hiilivarantojen muutoksilla on merkittävä vaikutus ilmastoon.
”Yli puolet metsän hiilestä saattaa olla sen maaperässä”, sanoo United States Forest Servicen kestävästä kehityksestä ja ilmastosta vastaavan toimiston vastaava johtaja Christopher Swanston. ”Maalajien välillä on kuitenkin valtavia eroja, ja ne varastoivat hiiltä eri tavalla. Samat asiat, jotka edistävät maan muodostumista, auttavat säätelemään hiilen varastointia: ilmasto, sijainti, ekosysteemi ja maaperän biologiset ominaisuudet, rakenne ja geologinen koostumus sekä aika. Kylmät pohjoiset (boreaaliset) metsät kasvavat hitaasti, mutta kylmä ilmasto mahdollistaa hiilen kertymisen metsän pohjakerrokseen, metsittyneille soille tai jopa jäätyneeseen maaperään (ikirouta). Lämpimät ja kosteat trooppiset metsät puolestaan varastoivat suurimman osan hiilestään kasvillisuuteen, ja maaperän hiili on alttiimpaa hajoamiselle.”
Erilaiset ilmasto-olosuhteet ja ekosysteemit vaikuttavat maaperän kykyyn varastoida.
Kuva: UPM
Kestävä metsätalous parantaa maaperän hiilensidontaa
Metsänomistajien onkin otettava lähiympäristönsä huomioon ja sitouduttava noudattamaan parhaita mahdollisia aluekohtaisia käytäntöjä, joilla edistetään hiilen varastoitumista maaperään. ”Maaperän hiili on jäännöstä panoksista (karike ja liete) ja päästöistä (pääasiassa mätäneminen mutta myös eroosio), joten kaikki, mitä metsänhoito voi tehdä lieventääkseen tämän yhtälön ’päästöjen’ osuutta, lisäisi todennäköisesti maaperän hiilen määrää”, sanoo Michiganin teknillisen yliopiston College of Forest Resourcen apulaisprofessori tohtori Evan Kane. Tämän tärkeys korostuu entisestään, kun metsänhoitajat mukauttavat toimiaan ilmastonmuutokseen. Jotta muutoksia voidaan torjua, Kane ehdottaa sopeutumisstrategioita, kuten ”kuivuutta sietävän puuston leviämisen tukemista sekä korjuukäytäntöjä, jotka jättävät enemmän hakkuutähteitä, kuten pelkkien runkojen korjuu koko puun korjuun sijaan”.
Swanstonin mukaan ”metsänhoitajien ensimmäinen sääntö metsämaaperän hiileen liittyen on ’älä aiheuta vahinkoa. Nopea ja ilmastotietoinen uudelleenmetsittäminen on paras väline maaperän hiilen elvyttämisessä tai mahdollisessa lisäämisessä. Mitä nopeammin saamme terveitä puita istutettua, sitä enemmän hiiltä kertyy ajan myötä sekä maan alle että sen päälle.”
Uruguayssa UPM:n puuviljelmillä käytetyt tekniikat ja huolelliset hoitotoimenpiteet ovat johtaneet maaperän hiilivarantojen asteittaiseen paranemiseen. ”Sen jälkeen, kun maaperän seurantaohjelma käynnistettiin vuonna 2010, maaperän hiilipitoisuudessa on nähty hidasta kasvua. Se johtuu istutusten sykleistä, puuviljelmillä maahan putoavista lehdistä ja korjuun jälkeen paikalle jäävistä puun kuorista, oksista ja lehdistä”, Methol sanoo. Koska maaperä kuitenkin imee ”orgaanista ainetta itseensä kasvavassa määrin, hiilen varastointi on asteittaista eikä tapahdu yhdessä yössä”.
Maailmanlaajuisessa taistelussa hiilidioksidipäästöjä vastaan maaperä on siis aliarvioitu supertähti, joka luo sekä terveitä ja elinvoimaisia metsiä, jotka imevät ilmakehästä hiiltä, että toimii hiilivarastona.
Pääkuva: UPM
